Hyvää ystävänpäivää!

- Kalpene Gene Simons...

Rojo kotijoukkoineen toivottaa kaikille ystäville tuttaville, karvakorville ja niiden kavereille tunnelmallista joulua  ja onnea uudelle vuodelle!

p.s. Pari reissua Helsingin päässä (eläinsairaalalla) kannatti. Selkä-/jalkavaivojen alkuperä jäi kaikesta tutkimusrumbasta huolimatta "voi olla mahdollista" linjastolle, mutta saimme hyvän kuntoutusohjelman, joka on edistänyt kuntoutumista todella hyvin. Energiatasot alkavat olla " kelpiemäisesti" aika oikealla tasolla -mittarit melkein  kaakossa.

Onneksi hikeä ja kyyneleitä - ettei sentään verta.  Otsikko selittää hiljaiseloamme hien osalta viitaten päättymättömältä näyttävään hellejaksoon, mutta myös tuskan hikiseen taipaleeseen Rojon kuntoutuessa revähtäneistä selkalihaksista johtuvista vaivoista. Kyyneleiltäkään ei täysin olla vältytty.

Vyyhti lähti purkautumaan siitä, kun aloin talven aikana kiinnittää huomiota Rojon lyhyisiin takaliikkeisiin. Jäykän oloinenkin hivenen, mutta ei sen kummempaa. Pahaa aavistamastta varasin Rojolle ajan koirahierojalle ja ajattelin, että kyllä se siitä. Ensimmäisen hierontakerran jälkeen koira oli hyvävointinen ja pirteä, iloinen oma itsensä. Sitten Rojoa hierottiin vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Ja kaikki piti olla hyvin, kunnes yhtenä päivänä Rojo tuli Henrin kanssa kotiin kesken agility-treenien, sillä Rojo oli ollut hyppyhaluton ja mennyt toistuvasti häkkiin lepäämään.

Seuraavana aamuna Rojo ontuikin oikeaa takajalkaansa... ei auttanut muu kuin perua osallituminen aamun möllitoko-kokeeseen ja sen sijaan, varata aika  eläinlääkärille. Ensimmäisen käynnin saldo: mitään selvää syytä ontumiselle ei tässä vaiheessa löytynyt. Kaksi viikkoa kipulääkettä ja liikuntaa rajoitetusti. Mikäli oireet palaavat pyydetään varaamaan aika ortopedille. Ja niinpä ne oireet palasivatkin, eikä ollut täysin oireettomana pysynytkään edes kuluneen kahden viikon aikana.

Varasin ajan ortopedille. Hän suhtautui asiaan vakavammin, sillä todettuaan Rojon liikkeet selvästi epäpuhtaiksi hän,venytteli koiraa ja totesikin, että pakaralihas on aivan jumissa. Lopuksi hän kuvasi koiran selän takaosan ja koko oikean takajalan. Ontumisen syy löytyy revähtäneistä selän takaosan lihaksista. Rojo sai vahvan särkylääkekuurin taas kahdeksi viikoksi ja liikunta rajoittui pieniin pissilenkkeihin. Tuossa vaiheessa minua suututti ensimmäinen eläinlääkärikäynti, siellä paikassa, jossa ei edes  kuvattu koiran selkää tai jalkaa, ja oire oli kuitenkin silmin havaittavissa. Toisaalta, helpottavaa oli saada ortopedin taholta looginen selitys vaivaan. Samalla käynnillä suositeltiin fysioterpian/hieronnan aloittamista kipulääkekuurin yhteydessä ja kotihoito-ohjeena vielä lisäksi lämpöhoitoa.

Ensimmäiset askeleet parempaan otettiin kunnollisen kipulääkkeen ja lämpöisen vehnätyynyn voimalla. Rojo on sellainen nautiskelija, että tykkää loikoilla lattialla hoitotoimenpiteen aikana  kun saa  minulta kaiken huomion itselleen, samalla hellät rapsuttelut ja herkkuja...

Seuraavat ja  ehkä tähän mennessä merkittävimmät askeleet paranemisen suhteen otettiin kun Rojo pääsi eläinfysioterapeutin vastaanotolle.

Hän teki liikkeiden osalta samat huomiot kuin ortopedikin oli tehnyt ja juuri kun luulin päässeemme pahimman yli niin vielä tulee lisää vettä myllyyn: koira on toispuoleinen, sillä oikeasta takajalasta ovat lihakset pudonneet...

-Vaiva on siis haitannut pidempään kuin siitä tiesimmekään..ja minä kun luulin tuntevani oman koirani - Ei se peitä kipua - vaan onpa peittänyt...tehokkaasti ja pidemmän aikaa..

Niin loogiselta kuin se kuulostaakin, että revähtäneet selkälihakset säteilevät kipua takajalkaan, jolloin Rojo on välttänyt rasittamasta oikeaa jalkaansa...

Päivä jos toinenkin meni miettiessä, että missä ja miten ja minkä seurauksena revähdys on syntynyt..mutta ei se auta jäädä tuleen makaamaan...

-Tästä  sai alkunsa hoitojakso, jossa kipupisteitä on käsitelty mikrovirralla ja koiraa monipuolisesti venytelty. Hoidon teho näkyi jo ensimmäisen käynnin jälkeen, mutta maltti on valttia ja etenkin tässä asiassa. Paraneminen etenee hitaasti ja lihasmassa oikeaan jalkaan on palautumassa pikku hiljaa. Pienin askelin on edetty välillä puntti jalassa ja välillä ilman. Onneksi Rojo tykkää uimisesta, sillä sitä fysioterapeutti juuri suosittelikin kahlaamisen ohella.

Ja tässä sitä ollaan. Sääolosuhteet ovat mahdollistaneet uimisen varsin lämpimissä vesissä ja onneksi koirile tarkoitettu rantakin löytyy tästä läheltä. Uitu on ja kahlattu säännöllisesti. Pienet lenkit asfaltteja pakoillen on päästy heittämään.

Ylenpalttinen riekkuminen täytyy toipumisen kannalta olla hallinnassa, joten ikävä kyllä koirakavereiden kanssa ei olla juuri ollenkaan nyt juoksenneltu. Omistajan kannaltakin tämä on ollut  melko haasteellista. Enhän minä osaa ilman Rojoa lähteä ulko-ovesta kavereiden kanssa lenkkeilemään..sehän tuntuu samalta kuin ystävänsä pettäisi. Ja tähän asti suurin osa kaveriporukasta on koiraihmisiä. Toipuminen on kuitenkin ollut sen verran tasaista, että kun saimme fysioterapeutilta "luvan" liikkua voinnin mukaan, ilmoittauduin uskaliaasti Rojon kanssa rally-tokon alkeiskurssille kesäkuussa. Eli täysin eristyksissäkään ei siis olla harrastelujen parista oltu. Ratoja tein  tosin kevennetysti ja hypyt jätettiin kokonaan pois kuvioista.

Pienin askelin tässä mennään - mutta edetään kuitenkin.

- Silti en uskalla vielä huokaista...

"Katso!" Sanoi Nalle Puh ja osoitti maahan. "Mitä?" Kysyi Nasu.

"Uudet jalanjäljet. Kahden seuraan on liittynyt kolmas!"

Elämäntilanteeseemme soveltaen: "Kolmen seuraan on liittynyt neljäs!"

Nuo pikkuruiset jalanjäljet kuuluvat Milka-tytöllemme, joka syntyi joulun alla 21.12.2010

..."Ei itkeä saa, ei meluta saa.."

  Toivelahjoja ja lahjatoiveita

**********************************************************************

 -Kyllähän se joulunvietto alkoi vasta kun pääsin käärön kanssa kotiin - Henrin luo ja  asetuin vauva kainalossa rapsuttelemaan rakasta koirakaveriamme.

Voi sitä iloa ja riemua kun astelin kotiovesta sisään. Viiden päivän erossa olemisen jälkeen tunne oli niin vahvasti molemminpuolinen, että Rojo syöksyi syliini ja hukutti minut kaikenlaisilla hellyydenosoituksillaan. Häntä heilui niin, ettei koira meinannut jaloillaan pysyä ..ja ei meinannut tulla siitä halimisesta sitten loppua koko iltana. 

- Siihen kysymykseen, miten Rojo tulee toimeen vauvan kanssa puhukoon kuvat puolestaan. Siihen ne äidin silmäterät mahtuvat mukavasti samaan kuvaan.

Niinkuin parhaat ystävät yleensäkin - niin tämänkin asian suhteen,  paras ystäväni on osoittautunut luottamukseni arvoiseksi jälleen kerran. Rojo on ottanut uuden 'laumanjäsenen' erittäin hienosti ja ennakkoluulottomasti vastaan. 

..ja on kuulkaas semmonen "baby sitteri" ja Avulias Aatu että. Kyllä tämän vauvaperheen arjessa ehtii huumori kukkia. Ainakin Rojo pitää siitä huolen.

Tässä taannoin yllätin Rojon "duunailemasta" pienten villasukkien parissa..kuumahan niissä nyt sisällä tulisikin. Hellän varmalla ja sulavalla otteella lähti sukat jalasta. Eikä tytöllä sitterissä istuessaan ilmekään värähtänyt.

-Tällaisten tihutöiden taustalla on kyllä yksi kirkas taka-ajatus... josta onneksi minäkin olen hyvin tietoinen, nimittäin kun vie sukat mammalle niin kyllä siitä herkkupala tipahtaa.

Itsepähän olen Rojolle opettanut tuon sukka- ja kenkäparien etsimisen jalon taidon..näppärästi koira taas soveltaa oppimaansa osoittaen samalla myös huomattavaa oma-aloitteisuuttaan.

-Eikä tässä vielä kaikki. Yhtenä päivänä puhkesi taas huumori kukkaansa kun huomasin Rojon kiskovan varo- varo- vasti tuota sitterin etuosassa roikkuvaa pehmoeläin - lehmää hännästä..yritti kai saada sen soimaan .  Niin... kas, eihän se Rojo tyhmä ole - onhan se sentään kelpie! Kaikesssa viisaudesaan ja  oma-aloitteisuudessaan ystävämme Rojo on selvästikin kiinnittänyt huomionsa siihen, että kas kun mammakin  tekee näin ...niin ainahan kannattaa vähän edes avuksi olla..taisi herkkusuu haaveilla niistä keittiön kaapin uumenissa olevista kuivatuista maksapaloista. Fiksua! Rupesin vaan miettimään, että kun tämäkään Rojon touhuilu ei sitten millään lailla Milkaa häirinnyt niin mahtaakohan niillä olla joku sanaton sopimus, josta ei mammalle sitten hiiskuta.

-Ja tässä sitä ollaan perimmäisten  kysymysten äärellä.

Jotta Rojon ei tarvitsisi leikkiä ihan kaikilla vauvalle tarkoitetuilla pehmoleluilla (jotka kuitenkin välillä, jotenkin hakeutuvat sen suupieliin), hankin kaverille uuden uutukaisen solmulelun.

ja ihanat lelut tulee laittaa kunniapaikalle, jotta ne saavat arvoisensa huomion...eli Milkan sitteriin.

Sitä mukaa kun arki on lähtenyt rullaamaan olemme jakaneet Rojolle  yhteistä aikaamme entiseen malliin, eli viikoittain, niin agility- kuin tokotreenien merkeissä.

-Ensi viikolla alkavaa näyttelykurssia odotellessa.

Ja juoksenneltu koirakavereiden kanssa sen verran, mitä nyt on näillä paukkupakkasilla tarennut.

- Love From Rojo -

 Hyvää joulua ja Onnea uuteen vuoteen!